Maidreamin on aika perinteinen meidokahvila, vaikkakin väritykseltään enemmän neonvärejä ja suuria kontrasteja kuin esimerkiksi hentoinen at-home. Tunnelma on muutenkin energisempi, “bilettävämpi” ja jopa villimpi.
Iso osa Maidreaminin kahviloista on Tokion Akihabarassa, mutta Maidreaminin kahviloita löytyy myös muualta, esimerkiksi Shinjukusta (Tokio), Nagoyasta, Osakasta, Fukuokasta ja jopa Thaimaasta. Itse olen käynyt kolmessa eri Maidreaminin kahvilassa. Kahdessa vuonna 2019 ja yhdessä 2013. Kuudessa vuodessa tosin olivat ehtineet uudelleensisustaa sen verran ettei 2013 vierailemaani kahvilaa enää ainakaan tunnistanut sivujen kuvista, enkä tarkalleen muista minkä nimisessä kahvilassa kävin, joten tarkka kahvila jäi mysteeriksi. Tie vaikka koko kahvila olisi jo lopetettu tai siirretty.
Akihabara LIVE RESTAURANT Heaven’s Gate
Ensimmäinen meidokahvila jossa kävimme 2019 Japanin retkellämme oli Maidreaminin Akihabara LIVE RESTAURANT Heaven’s Gate. Oli meidän Akihabara-päivä, ja jo saapuessa oli vähän nälkä, joten päädyimme meidokahvilaan myöhäiselle aamupalalle!
Meitä oli tervehtimässä iloinen meido kunhan uskaltauduimme oikeaan kerrokseen. Oven jälkeen oli tiski jossa meille näytettiin ruokalistaa ja kerrottiin hinnastosta, säännöistä jne. Muistan että hihkaisin innoissani “ooo melon soda” kun näin sen listalla, johon meido iloisena vastasi että minulle tulee varmaan sellainen. Päädyttiin siinä erilaisiin setteihin, joihin kuuluu erilaisia juomia, ruokia ja tavaroita, ja meidät saatettiin pöytään.
Kahvila oli suhteellisen tyhjä, mikä ei sinänsä yllättynyt kun se oli juuri auennut. Saatiin myös pupunkorvat päähän! Meno kahvilassa oli aika levotonta – mutta hyvin mielenkiintoista! Meidot huudattivat äänimikseristä epämääräisiä huudahduksia ja ääniä, ja yksi meido kiersi puhumassa asiakkaiden kanssa. Meidolla oli koko ajan mikrofoni jonka avulla ääni kuului myös kaiuttumista. Osa jutuista meni aika kunnolla ohi, mutta oli silti todella hauskaa.
Päädyimme ottamaan aamupalaksi jäätelöä. Oli joulukuu ja meidokahviloissakin jouluteemat, mikä tarkoitti joulukoristeista jäätelöä, meidoilla jouluasuja ja muutenkin joulukoristeita. Siinä syödessä oli paljon viihdykettä: tosiaan meidot tulivat juttelemaan, oli tanssiesitystä ja jopa ennen tanssiesitystä maksullinen arvonta jolla pystyi voittamaan kaikenlaista!
Itse päätin osallistua arvontaan. Arvan hinnalla sai valotikun esitystä varten sekä jonkun arvotun esineen. Itsellä kävi tuuri ja sain juuri sen mitä halusinkin, eli aidot Maidreamin pupunkorvat! Ottamallani setillä sain myös kuvan meidon kanssa ja meidokuvallisen kansion.
Käynti oli oikein mukava ja rattoisa, sai erittäin hyvälle mielelle. Vaikka meidot olivatkin hiukan hukassa englannin kanssa, ei silti missään kohtaa tullut sellainen olo että olisi jotenkin jätetty erityisen huomiotta sen takia. Muistoesineitäkin käynnistä jäi oikein mukavasti, toivottavasti kaikelle löytyy myös käyttöä (pitääkö tässä alkaa pupumeidoilemaan jälleen).
Akihabara Electric Town-exit Store
Kävimme pari päivää myöhemmin myös toisen kerran Maidreaminissa! Tällä kertaa Akihabara Electric Town-exit Storessa ja ihan vastakkaisena vuorokaudenaikana, elikkä kahvilan viimeisenä aukiolotuntina, siinä klo 22-23. Olimme viettäneet jo jonkin aikaa baarissa alkoholeja maistellessa, mutta emme tarpeeksi ettemmekö olisi osanneet sunnistaa kyseiseen kahvilaan.
Kävijäkunta oli tällä kertaa aika erilainen kuin aamuisella käynnillämme. Aamulla kahvilassa useimmat olivat tulleet kahdestaan, kun taas illasta, ainakin tässä kyseisessä kahvilassa, useimmat olivat yksin. Asiakaskunta oli lähinnä yksinäisiä nuorehkoja miehiä, jotka ainakin ulkoa päin näyttivät hyvinkin “otakuilta” – taisi jollain olla jokin cosplaytä muistuttavakin päällä. Hiukan erikoisempaa sakkia, joista useampi harhaili myymälässä ties miksi – mutta meidot olivat silti aina ystävällisiä. Tällä kertaa siis Maidreaminin levottomuutta olivat tuomassa asiakkaat, eivät niinkään meidot.
Meitä palvellut meido tosin oli erityisen hassu. Hän hölmöili ja yritti selkeästi naurattaa asiakkaita – siinä onnistuenkin. Ruokaa ei tuohon aikaan enää saanut meidokahvilasta, joten tilasimme vain alkoholidrinkit, jonka itse otin settinä avaimenperän ja polaroidin kanssa.
Polaroidista tuli aika oranssisävytteinen, mutta erityisen hauska oransseilla koristeilla. Polaroidin sai myös söpöön kuoreen jonka meido allekirjoitti. Itsellä on itse asiassa aikaisempien vuosien käynnistä jo tuollainen avaimenperä, mutta se alkaa olemaan jo aika kulunut, joten päätin ottaa uuden.
Itse pidän erittäin paljon Maidreaminin kahviloista. Voi olla että hiukan olen puolueellinen, sillä olihan se ensimmäinen japanilainen meidokahvila missä olen ikinä käynyt. Siellä on energinen tunnelma, meidot huomioivat todella paljon asiakkaita ja käynti on hyvin erilainen kokemus.
Maidreamin ei ehkä ole kaikkien mieleen, sillä se on aika eri tavalla söpö kuin esimerkiksi hempeästä söpöydestään tunnettu at-home cafe. Suosittelen kuitenkin käymään, sillä saatat myös yllättyä erittäin positiivisesti!
Extraa: Maidreamin 2013 tunnelmia
Kävin Japanissa tosiaan myös vuonna 2013. Kirjoitin silloin blogia opiskelumatkastani Koreaan, joten tässä mitä silloin kirjoitin meidokahvilakäynnistä. Huomatkaa myös hienot hymiöt suoraan menneisyydestä:
Kierreltiin Akihabarassa monessa nurkassa ja lopulta muut löysivät meidokahvilan mainoksen ja itse olin vähän epävarma menisikö sinne vai ei, muut olivat jo päättäneet että mennään ja totesin että itsekin voisin ehkä juuri tähän juttuun panostaa vähän suuremmalla rahamäärällä. Ja niin mentiin!
Ja se oli ihanaa! 8D Muut oli ihan ulapalla koko jutun kanssa eivätkä oikein osanneet odottaa sitä kaikkea. xD Meidoasuun pukeutunut tyttö tuli jo hississä kanssamme ja haki meille englantia puhuvan meidon. Kyseinen meido sitten kertoi meille että sisäänpääsy on 1000 yeniä ja sisällä pitää ostaa ainakin kaksi tuotetta, sekä kuvien ottaminen kaikesta muusta paitsi ruuasta on kiellettyä. Siitäkin huolimatta mentiin sisään.
Sitten meille tuotiin ruuat pikkuhiljaa, meidojen kanssa tehtiin ruokataijat ja kaikki. w Ja ruokataikoja oli useampi erilainen. Itse tilasin yhden setin johon kuului juoma, jälkiruoka, avaimenperä ja kuva meidon kanssa. :3 Tässä kuvassa siis omat ruokani: Melonilimu, mansikkasuklaakakku jäätelöllä ja avaimenperä. ^w^ Asettelukin oli ihan älyttömän söpö! :3 Kissat oli selkeästi teemana kun meidon kutsumiseenkin piti huutaa “nyan nyan”. x3
Myös yksi toinen ryhmästämme otti setin, hänen settiinsä kuului cola, jäätelöannos, lehtiö meidojen kuvilla ja kuva meidon kanssa. :3
Yksi päätti sitten tilata kanssa makkaraa. xD Vähän oli hassunnäköistä syödä söpössä paikassa jotain braatwurstia, mutta käyhän se näinkin. 😀
Nähtiin myös yhden meidon tanssi- ja lauluesitys! Se oli söpöä ja kokki tuli “taustatanssijaksi” tekemään wotageita (eli tekemään eräänlaista kannustustanssia). x3 Meido tanssi ja lauloi pyöreällä lavalla niin, että kaikki saivat vuorollaan nähdä hänet oikeastaan jokaisesta suunnasta. ^^
Lopuksi otettiin polaroidkuvat! Pistän siitä kuvan tännekin kunhan ehdin… :’3
Kun kaikki muut olivat saaneet jo yliannostuksen söpöyttä lähdimme takaisin maan pinnalle (mulle ehdotettiin että voisin jäädä sinne “hoitoon” töihin loppuillaksi kun muut jatkaa kiertelyä xD).
Matkalla pois piti kuitenkin ottaa vielä viimeiset kuvat mainoksista.
Se oli kivaa ja ihanaa ja söpöä! Ja nyt voin sanoa ettei ne Suomen meidokahvilat niiiin kaukana ole oikeista, tosin tietenkin se itse söpösti sisustettu kahvila puuttuu, tanssimistakin on näkynyt hyvin vähän ja ruokataikojakin taijotaan vielä vähän niukasti. :’3